Jälleen yksi sumuinen ja pimeä päivä (vaikka aurinkoa vähän lupailtiin). Lumi on onneksi sulanut samoin kuin joki.
Hoikkanuijakkaita oli vihdoin ilmaantunut. Viime vuonna niitä oli vähän aikaisemmin. Kuvasta mittasuhteet eivät oikein selviä, mutta sienet ovat reilu kymmenisen senttiä korkeita.
Orava ei ollut kauhean hoikka. Kukapa olisi varastettuaan lukuisia linnuille tarkoitettuja talipalloja. Itse tehdyt sämpylät kuivavat nopeasti, eivätkä mielestäni sitten maistu enää kivalta. Paloittelin leipomani satsin viimeisen sämpylän ja vein sen ruokintapaikalle samalla kun kävin lisäämässä siemeniä. Oravan mielestä sämpylässä ei ollut mitään vikaa ja se pisteli leivänpalat vauhdikkaasti paksuihin poskiinsa.
Oravat ei ainakaan kärsi nälkää.
Kandeiskohan sille ruveta syöyttämään light-pähkinöitä?
Sienet ja hyönteiset ovat juuri niitä, joille on annettu mitä mielikuvituksellisimpia nimiä.
Arjaanneli
Mistäs sellaisia saa ;)? Pähkinöitä ei itse asiassa tuolla ruokintapaikalla kauheasti olekaan tarjolla. Mutta muutama talipallo mahassa kasvattaa läskiä ihan mukavasti. Nyt talipallot ovatkin verkon takana. Leipää ja siemeniä saa kurrekin syödä.
Vaikkei mikään ihme näillä ilmoilla, taas on tullut vettä melkein koko päivän!
Ja toi sieni on kyllä erikoinen, en oo koskaan kyllä nähnyt tollasta. Se on aika hienon näköne ja värinen.
Kurre näyttää olevan hyvässä karvassa, taisi olla häntäkin tuuhea. Ja keskittynyt on ote sämpylästä.
Kurre kiittää rapsutuksesta :).