Tänään sain muistutuksen siitä, millaista kuvaaminen on talvella. Se on inhottavaa 
. Päivälläkin on huono valo, minkä takia valotusajat ovat pitkiä ja iso-arvot pidettävä korkeina. Tuloksena epätarkkoja ja kohinaisia kuvia. Inhottavinta on kuitenkin sormien jäätyminen. Olen tehnyt "kuvaushanskat", joista olen leikannut etusormen ja peukalon pään pois. Hanskojen päällä kuvien ottamisen välissä on rukkaset. Vaan ei auta. Jossain vaiheessa etusormi on niin jäässä, että sillä ei enää pysty painamaan laukaisinta. Minulla on tapana lämmittää etusormea työntämällä se suuhuni :).
Palasin aamun lenkiltä luita ja ytimiä myöten jäässä. Tänään ei tainnut edes olla kuin muutama aste pakkasta (ikkunaremontin takia minulla ei ole lämpömittaria), mutta viima teki ilmasta jäätävän. Tuli ikävä sitä heinäkuista päivää, kun kuvasin bannerin korentoa. Oli niin kuuma, että meinasin pyörtyä siihen ojan penkalle...
Vaikka jo maan tasolla tuuli ihan tarpeeksi, sain päähäni nousta lintutorniin, oravaperspektiiviin. Oravat eivät ainakaan korkeanpaikankammosta kärsi. Ne kävivät nopeasti nappaamassa männyn latvaoksista kävyn ja siirtyivät sitten syömään sitä parempaan turvaan rungon lähelle.
Oravia seurailessani meinasin menettää hyvän havainnon. Viime tingassa satuin kääntymään tornissa oikeaan suuntaan ja ehdin bongata ohi lentäneen merikotkan. Kuva nyt ei ole kaksinen, mutta sainpahan havainnon dokumentoitua. Ei täällä sisämaassa kuitenkaan kovin usein merikotkiin törmää. Kuvassa erottuu kotkan täysin valkea pyrstö, vanha yksilö siis.
Eilen paistoi vähän aurinkokin ja ehdin ulos viimeisten säteiden aikaan. Vähäinenkin aurinko toi heti enemmän väriä maisemaan.
Talavella tarkeneminen on ihan pukeutumiskymysys. Meillä olen jo yleinen vitsi - michelinmies. Ostin muinoin kaksi kolme numeroo liian suuren metsän vihreen toppapuvun - no, kun halavalla sai. Kun laitan sen päälle niin lahkeet ja hihat ovat kurtussa kuin kyseisellä rengasmerkin miehellä. Mutta eipä palella. Voin kuvata paljain käsin ja sitten vaan vetäsen käden lämpimään pitkiin hihoihin. Alle mahtuu vaikka 10 kerrosta vaatteita. Saan kyllä sanomista jos erehdyn siinä asussa ihmisten ilmoille... 8)
Minun salainen aseeni on suvun kiertopalkinto, isän, sedän ja veljen jäljiltä perinnöksi saamani teddyvuoriset pilkkihaalarit à la 70-luku, joissa on pohjattomat "taskut" joista kädet saa välillä paidan alle lämpiämään. Niissä tarkenee kaikilla keleillä (yhtenäkin kylmänä juhannuksena).
Jäässä tai ei, aika vauhdikkaasti oravat tekivät kävyistä silppua.
Attoivanen
Pukeutumisessa on kaksi ongelmaa: juuri tuo ihmisten ilmoilla oleminen ja toisaalta liikkuminen. Koska asun keskustassa, joudun kävelemään osan matkasta "ihmisten ilmoilla", joten ihan missä tahansa pilkkihaalarissa en viitsi lähteä. Eilen jo palatessani sain pitkiä katseita liikennevaloissa. Kotona huomasin peilistä, että pipostani roikkuu ihan kohtuullisen kokoinen oksankarahka ;D.
Kun kävelen eteenpäin, olen suorastaan hiessä. Mutta sitten, kun on pitempään seisoskellut, on taas jäässä. Vaikeaa...
Äh, niin ne pilkkihaalarit. Niillä kyllä tarkenisi, mutta tuossa edellisessä vastauksessa jo selitinkin, miksi ne eivät oikein käy.
Katselin retkeilyliikkeen sivuilta kaikenlaisia lämmittimiä. Jospa sitä varustaisi itsensä niillä :D. Siellä on kaikkea akkukäyttöisistä pohjallisista liiveihin.
Niitä on olemassa semmoisia lämmitystyynyjä jotka voi tunkea kämmenelle hanskan sisään ja aina välillä kiskaista etusormen hanskan sisään sulamaan. Sormihan jäätyy jos sitä välillä suussa kastelee....luulen... hrrrrhhh
Merikotkan näkeminen lämmitti sisältä päin :).
Taina
Kiitos. Kaunis tausta tulee pensaikosta, jonka auringon viimeiset säteet värjäsivät punertavaksi. Ja tiputhan ovat nyt aina kauniita :).
Sirokko
Tuo hetki, kun orava seisoi käpy suussa kesti ehkä sekunnin, vaikka orava näyttää seisoskelevan ihan rauhassa. Käpyjen hakeminen latvuksista on varmaan kauhean vaarallista, kyllä ne sen niin nopeasti tekivät. Saattaa vaikka kanahaukka iskeä.
Retkeilyvarustekaupan sivuilta löysin sellaisia pieniä lämmityskiekkoja, joita voi laittaa rukkaseen. Niitä on hankittava.
Onneksi tunnen oravan sentään ja tunnistan kun näen hienon kuvan oravasta ja talitiaisesta, kiitos :-)
Siellä teillä päin luulisi merikotkia näkevän vähän useammin, kun meri on kuitenkin lähellä.
Pellon pientareella
Kyllä mä toppapuvussa toki voin liikkua (ja liikunkin), mutta en kyllä pilkkihaalarissa lähde keskustaan. Siinä menee mun rajani ;). Keskivartalon vaatetus ei mulla muutenkaan ole se ongelma vaan lähinnä kädet ja jalat. Ja kun yksi paikka on jäässä, kylmyys vähitellen alkaa levitä muuallekin. Jalkaongelma ratkeaa helposti uusilla kengillä, kunhan saan aikaiseksi mennä ostamaan. Käsijuttu on ongelmallisempi, kun en kerta kaikkiaan osaa kuvata mitkään hanskat kädessä.
Itsekseni ajattelinkin, että miten tarkenee taas talvella kuvata, ja kamala vaatettaminenkin aina.
Ja just sormet ne mullakin on, mitkä ekaks jäätyy ihan tunnonttomiks, ja sen jälkee ihan kaikki muutkin.
Mutta sä olet hienon havainnon tehnyt merikotkasta, hienoa. Orava ja talitintti kuvat mainioita.
Kyllä tänäänkin on niin pimee, että nyt kyllä kuvaaminen saa jäädä....
Mulla on sellaiset kädenlämmittimet, jotka voi tunkea hanskojen sisään. Mutta silti syksyisin kalastaessa sormet on aivan jäässä. Olen harkinnut sellaisten tiukkojen neopreenihanskojen hankintaa. Ampujilla on kuulema myös aika hyviä hansikkaita, ei tarvitsisi olla sormet paljaana ja silti pystyisi näppäryyttä vaativia juttuja tekemään hanskat kädessä.
Kohtalontoveri :). Tänään oli pimeää joo. Nyt on sellainen aika taas menossa, että voisi oikeastaan suosiolla haudata kameran kaappin pariksi kuukaudeksi...
Katinka
Kymmenkunta merikotkahavaintoa tällä seudulla suurinpiirtein vuodessa tehdään. Katsoin, että tänä vuonna tuo havaintoni oli kuitenkin vasta viides.
Famu
Minäkin olin tyytyväinen, että sain edes tuollaisen kuvan räiskästyä. Suurennetusta kuvasta oli sitten helppo pyrstön perusteella määrittää ikä.
Nana
Ampujien hanskoja joku muukin suositteli. Pitääpä katsella. Noita rukkasen sisään laitettavia lämmittimiä ajattelin hankkia. Ovat tyhjää parempia varmaankin.
Noilla metsäkurreilla ei ole samanlaista herkkutarjoilua kuin asutusalueiden lintulautaoravilla. Pitää tyytyä jäisiin käpyihin :). Ilmeisesti kuitenkin tykkäävät/tarvitsevat käpyjä, koska ruokintapaikkojen pähkinöihin ja talipalloihin tottuneet oravatkin välillä syövät käpyjä.
Vahingosta viisastuu ;). Olen tehnyt nyt pipotarkistuksen ennen ihmisten ilmoille saapumista.
Amalia
Olisivat vaan pysyneet vähän enemmän paikallaan...
Ja onnittelut merikotkabongauksesta! Itse bongasin jokin aikaa sitten maakotkan ja sain myös hätäisen kuvan. Sekin oli hieno kun ei usein näe.
Liipasinsormi tosiaan - olin itse viikon verran tuolla keskieuroopassa ja siellä oli +16C ja aurinkoa - oli ihan kummallinen olo, paikallisetkin saoivat että tuntui kuin olisi kevät jo tullut.
Tack. Tänään olikin jo kivempi kuvailla. Eivät näpit jäätyneet vaan vielä niitäkin päiviä tulee :).